Piriin kesäretki kertoi monipuolista tarinaa lähisaaristosta

Heinäkuinen päivä tarjosi parastaan, kun kauan odotettu piirin kesäretki vei runsaat sata eläkkeensaajaa saaristomatkalle Paraisille ja Piikkiön Harvaluotoon. Koska ryhmä oli suuri, jaettiin se kolmeen eri bussiin, joista jokaisella oli hieman eri reittinsä ja aikataulunsa. Näin saatiin matkat tehtyä ilman ruuhkia ja tarvittavat varotoimet huomioiden.

Kulunut koronapandemian värittämä aika rajoituksineen on ollut yhdistyksillemme monella tapaa haastava. Tapahtumia on jouduttu perumaan tai siirtämään, ja epävarmuus tulevasta on jäytänyt monien mieltä. Toivoa on kuitenkin ollut ilmassa, sillä jo keväällä ilmoittautumisia piirin kesäretkelle alkoi tipahdella tiuhaan tahtiin ja innostus reissuun pääsystä oli ilmeinen. Lopulta osallistujia oli useasta eri yhdistyksestämme niin paljon, että retken reititys ja aikataulu menivät täysin uusiksi. Jo vuosia Ikinuorten matkoja hoitanut J & M Launokorpi Oy, joka on erikoistunut saaristossa tehtäviin ryhmäretkiin, tuli piirin matkavastaavan, Tarja Virtasen avuksi ja niin saatiin suunniteltua monipuolinen kokopäiväretki loistavasti hoidettuine matkoineen ja ohjelmineen.

Meren tuoksua, historian havinaa ja nykypäivän yritteliäisyyttä

Retken ohjelma oli huisin kiinnostava ja oppaiden suoltamaa tietoa eri käyntikohteissa saa sulatella vielä kauan. Saimme kuulla mielenkiintoisia tarinoita saariston elämästä niin vuosisatojen takaa kuin nykypäivästäkin. Päivän ohjelmaan mahtui monta käyntikohdetta, joihin pääsemiseksi piti käyttää myös jalkojaan. Näin saatiin lisäksi liikunta mukaan kuvioihin.

Ensimmäinen käyntikohteemme oli Paraisten keskustan kupeessa meren rannalla sijaitseva Furuvikin Kartano. Alun perin vuonna 1906 Paraisten Kalkkivuori Oy:n johtajan Emil Sarlinin kodiksi rakennettu Villa Furuvik toimi vuorineuvoksen ja hänen perheensä asuntona 50 vuoden ajan. Vuonna 1957 päärakennus muutettiin yhtiön edustustilaksi ja samalla tehtiin ajan hengen mukaisia muutoksia. Kesäksi 2017 valmistuneet korjaustyöt ovat palauttaneet 60 vuoden jälkeen päärakennuksen juhlakerroksen aikaan, jolloin Sarlin vielä itse asui kartanossa, kartanon edustaja Juha Bäckmand kertoi.

Kartanossa järjestetään yritys- ja yksityistilaisuuksia, mm. häitä, eikä se ole avoinna yleisölle. Ryhmämme sai siis ainutlaatuisen tilaisuuden päästä kurkistamaan tuon upean kartanon ja sitä ympäröivän puutarhan kauneutta.

Paraisten Vanhan Malmin kupeessa sijaitsevalla kirkkopihalla ja puutaloalueella opas vei meidät entisajan tunnelmiin ja saloihin aina historiasta nykypäivään.

Ja kun Paraisilla oltiin, olihan se käytävä myös Nordkalkin avolouhoksen näköalapaikalla, josta aukeni upeat näkymät alas louhosalueelle. Kalkkikiveä on louhittu Paraisilla 1600-luvulta lähtien, mahdollisesti jopa jo 1300-luvulla. Opas kertoi, että kalkkikiveä käytetään muun muassa rakennusaineteollisuudessa, vedenpuhdistuksessa ja maanparannuksessa. Kalkkikivestä jalostettuja päällystyspigmenttejä ja täyteaineita käyttää myös paperi- ja kartonkiteollisuus.

Paraisten keskustasta siirryimme Lemlahden saaressa sijaitsevalle Tammiluodon Viinitilalle, jossa paikan edustaja kertoi mm. koronan aiheuttamista tilausten peruuntumisista. Tilan kaupasta porukan mukaan lähti omenaisia viinejä ja muita paikallisia tuotteita.

Toinen käyntikohteemme Lemlahden saaressa oli Qvidjan (Kuitian) tila, jonka historia ulottuu kauas menneisyyteen. Kuitian kivilinna on vanhin Suomessa säilynyt kartano, joka on seissyt paikallaan jo yli 500 vuotta. Tilan nykyiset omistajat kehittävät historiallisella tilallaan kestävää, Itämerta säästävää maataloutta.